Ruovikko // Reeds

Leikin luontokuvaajaa.

I was pretending to be a nature photographer.

Parvekkeella // On the Balcony

En ole mikään viherpeukalo. En koskaan muista kastella kasveja, eikä mikään herkempi vihreä pysy hengissä lähelläni. Tapoin kerran bonsaipuun alle kahdessa viikossa, vaikka yritin kaikkeni pitääkseni sen hengissä. Kaktuksia olen saanut hengiltä useamman. Uusi pieni parvekepuutarhamme on silti ihana asia. Yrtit leivän päällä ja tuoreella mintulla maustettu tee vievät iltapalan ihan uudelle tasolle. Toivon saavani nauttia tästä koko kesän. Onneksi en ole ainoa, joka näistä kasveista huolehtii, muuten voisi olla turha toivo.

***

I don't have a green thumb really. I never remember to water the plants, and any sensitive green things don't last around me that long. I once killed a bonsai tree in less than two weeks even though I did all I could to keep it alive. I have also killed quite a few cactuses in my life. I still love our new little balcony garden. Herbs on my sandwich and tea seasoned with fresh mint make a difference when it comes to evening snack. I hope I'll be able to enjoy about them the whole summer. Luckily I'm not the only one taking care of these plants, otherwise I could forget about it right away.

Mökkitunnelmaa // Cottage Feel

Koulutuspaikassamme Stansvikissa oli ihanaa kesämökkifiilistä. Kerrossänkyjä, mökin tuoksua ja hiekkarantaa myöten. Muutenkin kesä on tullut. Olisin toivonut vähän pidempää kevättä suoran helteisiin hyppäämisen sijaan, mutta ainakin ulkona on vihreää ja valoisaa. Odottelen innolla piknikkejä, vapaita viikonloppuja ja kesäreissuja.

***

Our course location, Stansvik had a lovely summer cottage feel. With bunk beds, cottage scent (it smells like cold rooms after winter, adventures and sunscreen, and is an essential part of summer) and a sandy beach. I would have liked a little longer spring instead of jumping right into the hot days, but at leas it's light and green outside. Waiting for picnics, free weekends and some summer trips.

Minä neuloin täällä // I Was Knitting Here

Stansvikin kartano, Helsinki

Kaksipäiväiseen koulutukseen oli tietenkin pakattava neule mukaan. Aika monta kertaa vastasinkin sitten kysymykseen "mikä tosta tulee?". Huivihan se, vaikka puikolla ollessaan näyttääkin hyvin epämääräiseltä mytyltä. Se sama huivi muuten, jonka esittelin tässä postauksessa. Palasin taas pitkästä aikaa sen pariin.

***

Stansvikin kartano, Helsinki

I attended a two-day work-related course and obviously had to pack my knitting project. I answered the question "what's that gonna be?" quite many times then. It's gonna be a scarf even though it now looks like a weird  mess when scrunched up on the needle. It's the same scarf I featured in this post. Getting back to it again.

Ravintolapäivä // The Restaurant Day

Ravintolapäivä on järjestetty ties kuinka monta kertaa jo, mutta minä en ole koskaan ehtinyt mukaan. Olen joko ollut väärään aikaan väärässä paikassa, tai kuullut päivästä vasta kun on liian myöhäistä. En kyllä tälläkään kertaa ollut tajunnut päivän olevan jo käsillä, mutta kun aamulla heräsin puistosta leijuvaan ruoantuoksuun, tajusin heti mistä on kyse. Niinpä osallistuimme ihan etukäteen suunnittelematta tukemalla kotipuiston kojuja. Söimme bhutanilaista, kolumbialaista ja thaimaalaista ruokaa, sekä vähän herkkuja päälle. 

Oli hauskaa saada niin monenlaista ruokaa läheltä ja kohtuuhintaan. Jos olisi suunnitellut etukäteen, olisi voinut löytää vaikka mitä ravintoloita, mutta hauskaa oli näinkin. Päivän idea on kerrassaan mahtava, ja aion osallistua myös ensi kerralla. Täällä jo vähän visioitiin sitäkin, millainen meidän oma ravintolamme voisi olla.

***

Have you heard about the Restaurant Day? It is a Finnish invention, and the basic idea is that on the day anyone anywhere can put up a pop-up restaurant. Outside, inside, or in their own homes, however they want to. In Finland opening a restaurant is a long and slow process with lots of bureaucracy. The Restaurant Day gives everyone an opportunity to be a restaurant owner for a day without having to deal with bureaucracy and at the same time creates a food festival for anyone to attend. Restaurant Day gets bigger every time, and today there was 1702 restaurants in 30 different countries around the world. 

There has been plenty of Restaurant Days already, but I've never attended before. I've either been somewhere away, or realized what day it is when it's already too late. And I have to say this time I hadn't realized either that the day was upon us again. But then I woke up to a lovely smell of food coming from the park outside and realized what was going on. So we attended without any planning ahead and visited the booths in the park. We ate Bhutanese, Colombian and Thai food, and some sweet treats as well.

It was fun to find so many kinds of food so near and with great prices. If we had planned ahead, we could have found all kinds of new great restaurants, but this way was fun too. The idea of the day is great, and I'll be sure to attend next time as well. We also envisioned what our own restaurant could be like if we decided to open one on some Restaurant Day.

Helsingissä // In Helsinki: Kippo

Pidän hyvin hyvin paljon jäätelöstä, mutta erityisesti pidän jugurttijäätelöstä eli froyosta. Froyoa ei ole näkynyt elämässäni sitten viime kesän, ja tänään päätin että on taas aika. Kiireisen päivän jälkeen varasin itselleni pienen jäätelöhetken. Vähän meinasi kyllä aivot jäätyä ulkona tuulessa, sen verran oli navakka tuuli.

Helsingin froyo-paikoista suosikkini on Iso-Roobertinkadulla sijaitseva pikkuinen Kippo. Kipossa on vain muutama istumapaikka, mutta kesällä kadulle levitetään värikkäitä pöytiä ja tuoleja lisäpaikoiksi. Kipon froyo on omasta mielestäni Helsingin vaihtoehdoista maultaan parasta - ei liian makeaa, vaan sopivan hapanta ja kirpeää. Kokovaihtoehtoja on valittavana monta jugurtinhimon suuruudesta riippuen, ja annokseen saa valita kolme lisuketta. Toisin kuin muissa tietämissäni Helsinkiläisissä paikoissa, Kipossa annoksen koko ja hinta ovat etukäteen tiedossa. Onhan se toki kivaa annostella itse jugurttinsa ja päällysteensä, mutta painon mukaan laskettu hinta yllättää aina suuruudellaan. Suosittelen piipahtamaan seuraavana lämpimänä päivänä jätskikiskan sijaan täällä!

***

I like ice cream a  lot, but I especially like frozen yogurt. The first froyo place started in Helsinki only a few years back, so this is kinda new thing around here, and you cannot find froyo everywhere. I hadn't had any froyo since last summer, and today after a super busy day I decided to have a treat. I got a mild brain freeze though, as it was yet a bit windy to be eating frozen things outside.

Of the froyo-places in Helsinki my favourite is Kippo, a little place on Iso-Roobertinkatu. It only has a few seats, but on summer there are plenty of colourful tables and chairs outside on the street. I like the taste of their froyo the best in Helsinki - it's not too sweet but tangy enough. There are plenty of size options depending on how much you crave your froyo, and you can pick three toppings to go with it. Unlike the other places I have visited in Helsinki, the size and the prize of the portion are known beforehand. It sure is fun to take your own froyo and pick the toppings, but when paying per weight the prize is always more tahm you expected. I recommend visiting if you ever have the option!

Kaupunkilainen // A City Girl

Nyt voinemme todeta, että minusta on tullut kaupunkilainen.

Öinen raitiovaunun kolina, ujeltavat paloautot tai ikkunan alla huutavat humalaiset eivät tunnu missään. Untani eivät häiritse edes suunnattoman rasittavaa vonkunaa pitävät kadunlakaisuautot, ainakaan niin kauan kun ikkuna on kiinni. Mutta sitten viime yönä vanhempieni luona heräsin neljältä aamuyöllä, enkä pystynyt enää nukahtamaan. Koska linnut lauloivat liian kovaäänisesti.

***

I think it's now safe to say I have became a city girl.

At night the sounds of trams, fire trucks or drunk people yelling on the street don't bother me at all. Even the super annoying sound of the street cleaning vehicles doesn't interrupt my sleep, at least as long as the window is closed. But then last night, while visiting my parents, I woke up at 4 am and couldn't sleep anymore. Because the birds were chirping too loudly.