Äidin aarrekätköistä löytyi lankoja, joita olen värjännyt kasveilla ja sienillä joskus kauan sitten. Oltiin yhdessä sellaisella kurssilla, jossa upotettiin iso määrä lankoja värjäyspataan. Siitä on vuosia, ja olin jo unohtanut koko lankakasan olemassaolon. Yhdet lapaset näistä on vissiin tehty, muttei mitään muuta. Nyt asiaan on aika saada muutos! Kun kasasin langat tuohon sohvalle, huomasin että ne sopivat täydellisesti yhteen - langat ja sohva siis. Äidin kanssa kaavailtiin näistä peittoa, ja nyt se peiton paikkakin on sitten päätetty. Edessä on siis enää se suurin haaste: peiton neulominen loppuun asti. Minulla on nimittäin ainakin kaksi peittoa kesken tällä hetkellä...
***
I found lovely yarns in my mothers closet. I've hand-dyed these myself with natural components like onion peels and mushrooms. We once were in a workshop, me and my mom, where we dyed lots of yarn. It was years ago and I has totally forgot these existed. I have made one pair of mittens with them but that's all. Time to change that! When I piled the yarns on the sofa, I realized how well they go together. I was planning to knit a blanket of these and now know where to place it. Now to the biggest challenge: knitting the blanket ready. I have two unfinished ones at the moment, you know.
Tuo ensimmäinen kuva sai aikaan ihastuksia. Niin kauniit langat!
ReplyDeletePeittoprojektit on salakavalia. Niitä on kiva suunnitella, jossain määrin toteuttaa, mutta kasaamisvaiheessa viimeistään loppuu innostus. Tsemppiä kuitenkin!